Heikki Siitonen
(Ylätuva Hesso)
”Esikoiskirjailija” ikkää 85 vuotta
(Jotkut kypsyy myöhää)
No voip se olla vanhuuvve höperyyttäkii.
Jätän assiin lukijar ratkastavaks.
Täytyyhä lukemisest jäähäj jottai pohtimista
ja jos sisältö on nii hepposta, jot siint ei jää mittää
mielee, ni on täs vähä.
Oikeeha miul ol kyl ihav vakavaakii assiita mieles tätä
pakertais.
Meinasi kirjuttaa tyttärellein ja hänem mahollisile
jälkeläisillee
omakohtase kuvvaukse omast ”hurjast” nuoruuvvestai ja
tietyst samal
siint ympäristöst – Peruspohjast – ja sen ihmisist.
Ja mintäi murteel?
Täs ko muutekii tuo maalima muuttuu mahotonta vauhtii ni
meinasi
saaha ehkis vähä taltee sitä milviisii ”sillo” ajatuksii
vaihettii ja asseita hoijettii,
ko en oos saant taitavampii
sitä tekemää.
Elettiin poikkeuksellista aikaa ja pelättävää oli paljon.
Tosin mittakaava oli paljon pienempi kuin nykyisin elävän
ihmisen
maailmanlaajuisen tuhoutumisen pelko, mutta oli se myös
paljon konkreettisempi
ja lähempänä sekä Hiroshiman jälkeen jo yhtä
maailmanlaajuinenkin.
Pelosta huolimatta elettiin arkea niin paljon kuin sitä
oli ja tapahtumien
kulminaatiopisteiden jälkeen elämä sovitettiin aina
niihin mahdollisuuksiin
mitä löytyi. Onneksi Suomi oli vielä suureksi osaksi
omavaraistaloudessa eläjien maa
ja jotenkin aina kituutettiin eteenpäin.
Toisella kymmenellään elävien poikien elämä – varsinkin
näin jälkikäteen ajatellen –
oli kyllä rauhallisen maalaiskylän tavanomaista elämää
hurjempaa. melkeinpä uskomatonta.
Mutta, mitäpä löytyy Äijönvuoren luolasta (Isonvihan
aikainen piilopaikka)?
Tai, paljonko on multaa kenttäsairaalana olleelle
koululle haavoihinsa kuolleen
venäläisen (ukrainalaisen?) sotilaan leposijan päällä?
Tai, oliko ”jatsaaminen” 20 -luvulla niin hurjaa kuin
paikallislehdessä kerrottiin?
Tai, oliko kesäinen evakkomatka vain kesälomaa ja
”turisteerausta”?
Tai, miten pelasi
”musta pörssi”?
Tai, miten onnisti yöjalkaspoikia? Auttoiko värssyjen
osaaminen?
Tuon ”jengielämän” ohella elettiin kuitenkin kotona
normaalia silloista arkea kaikkine
iloineen ja suruineen ja on tässä jo välillä tullut
katumus liiallisesta kaikkien näkyville
kirjoitetusta ”strippaamisesta” henkilökohtaisissa tai
läheisten asioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti